Ulkohommia

Ensimmäinen lomapäivä meni suunnitelmien mukaan kaupungissa sählätessä. Siippakin lähti kaikesta huolimatta mukaan ja sai ilmeisesti hoidettua omat asiansa. Itse keskityin lastenvaatteiden alennusmyynteihin vaikkei se oikeastaan suunnitelmiin kuulunutkaan mutta kun niitä kuitenkin tarvitaan ja nyt sai 50 ja70% alennuksella olisi ollut sulaa hulluutta olla ostamatta. Pienin Piika sai eniten yksinkertaisesti siksi että on kasvanut ulos lähestulkoon kaikista vaatteistaan ja vähän myös siksi että kakasivuotiaille tytöille on ihan vastustamattomia vetimiä. Pyykkitelineenkin sain hankittua, sekä suunnitelmista poiketen sellaisen hyperhienon letkukärryn.

Eilinen päivä menikin sitten toipumiseen sekä töista että kaupunkireissusta, ei suurempia aikaansaannoksia. Joskus kai pitää vaan olla. Niin paitsi suuri tapahtuma oli se että naapuri tuli levittämään jäljellä olevan multakasan pienellä kaivinkoneellaan ihan pyytämättä ja sanoi vielä että tämä oli sitten ihan puhdasta naapuriapua, oli uskomattoman hieno apu. Oli kuullemma nähnyt kun kärräsin multaa kottikärryillä ylämäkeen. Se olikin suoraan sanoen karmeaa puuhaa, ja tosipuheessa koko kasan levittämiseen olisikin mennyt varmaan viikkokaupalla aikaa.

Tänään on sitten tapahtunutkin huomattavan paljon ja näkyvää jälkeä on saatu aikaan. Pihalle (tuntuu hieman suureelliselta kirjoittaa vielä puutarhaan) on ilmestynyt tänään yhdet portaat ja kahdet ovat vielä tekeillä! Kuullostaa hurjalta ja onkin, laitan kuvia myöhemmin. Kahdet portaat rakennetaan kivistä ja yhdet puusta. Huomenna on suunnitelmissa lähteä Signaldaliin mökille, Siippa kalastamaan ja minä hamstraamaan kasveja, lähinnä Kotkansiipiä ja Mäkitervakkoja ajattelin, on aika rehevää aluetta joten jotain muutakin saattaa löytyä. Nyt alkaa elämä tuntumaan lomalta!

Loma

Nyt on sitten alkanut se kauan kaivattu loma. Onko se sitten mitä sisällöltään mutta sanoinkin töistä lähtiessäni ettei minulle sitten saa soitella loman aikana, ei sota yhtä miestä kaipaa. Ensimmäinen viikko on tarkoitus viettää kotona ja seuraavalla voisi harkita Suomiturneeta ja oikeata lomailua. Ensimmäinen viikko olisi tarkoitus viettää kotona laitellen paikkoja kuntoon ja muuten rentoutuen.

Huomenna ollaan lähdössä Tromsaan tänään kuusitoista vuotta täyttäneen Pikkumyyn, Isoveljen ja Naperon kanssa. Minun suurin asiani on kai pyykkitelineen osto, ajokortin uusiminen ja ehkä puutarhakalusteiden alennusen nuuskiminen, ei suurempaa. Jos hyvin käy saatan käydä kasvitieteellisessä puutarhssa jos kerkeän, muuten ei virallista ohjelmaa. Ihana ajatus. Siippa ei lähde mukaan kaupunkiin jos ei ole pakko, ja nyt ei ole, lähti illalla lohen ongintaan ja toivotaan että saalista tulee.

Olemme viettäneet pienimuotoisesti Neiti Myyn kuusitoistavuotissynttäreitä tänään. Isosisko oli tehnyt päivällä kakun ja appivanhemmat kävivät nyt illalla kahvilla. Olin kattanut syntymäpäiväaamiaisen yöllä valmiiksi joten pienet juhlat on siis pidetty. Huomenna voitais käydä yhdessä syömässä.

Töissä, töistä, töihin...

Ei riitä papu paljon mihinkään, viimeinen viikko töissä menossa mutta ennen sunnuntaita ei hellitä. Kyllä tuo elannon ansaitseminen vie mielestäni kohtuuttoman paljon aikaa. Tämän viimeisen työrupeaman pituudeksi tulee kolmetoista päivää ja sitä edelsi YKSI vapaapäivä... Tämä tilanne johtuu siitä että en saanut kolmea viikkoa pidempää kesälomaa vaikka olin toivonut neljää, niipä ajattelin tehdä viimeisen viikon sisälle ja se tarkoittaa käytännössä kolmen perättäisen viikonlopun tekemistä. Nyt on kuitenkin oikea kesä ja vettäkin on vähän saatu ja puutarha on alkamassa kukkimaan joten eiköhän tästä vielä hengissä selvitä. Sekin jo auttaa ihan ajatuksen tasolla että syksksi on vielä tallella kaksi lomaviikkoa ja ylityötuntejakin on viikon verran kasassa.

Bloggaamisen uusi alku

Olen siirtänyt villapaidan päivityksen vuodatuksesta bloggeriin teknisistä syistä, linkki vanhempiin juttuihini löytyy tästä norjalainen villapaita

Kirjoittelulle ei ole juuri liiennyt aikaa kun puutarhan perustamispuuhat ovat vieneet kaiken ylimääräisen ajan. Olen todella nauttinut hommasta, mutta ihan alku eli kuoppien kaivaminen on todella raskasta hommaa ainakin tällä savisella tontilla. Kuvien ottamisen kanssa on myös takkuillut, vaikka yleensä olen ollut innokas heilumaan kameran kanssa. Nyt on kesä kuitenkin jo siinä vaiheessa että on aika alkaa taltioimaan aikaansaannoksia. Sitä luulee että muistavansa asioita mutta vanhastaan tiedetään että kaikki unohtuu sitä mukaa kun jotain uutta tulee tilalle.

Kuvat ovat huonoja, mutta jonkinlaisen käsityksen niistä kuitenkin saa. Puutarha ei sanottavammin vielä kuki angervoja ja valkoista syreeniä lukuunottamatta, joten kukkaloistoa taltioidaan hieman myöhemmin kesällä. Kesä on säiden suhteen ollut mahdollisimman epäsuotuisa puutarhurin näkökulmasta,

viikkokausiin ei ole satanut kunnolla ja

nyt on lämpötila hieman kymmenen asteen yläpuolella. Minä voin tietysti

lohduttautua sillä että kesäloma on vielä edessäpäin eikä tämä jääkausi voi ikuisuuksia kestää... Pieniä ilonaiheita on tietysti aina, esimerkiksi otsikkokuvan rautatieomenapuu jonka satoa, kahdeksaatoista herneenkokoista omenaa odotetaan kypsyväksi syksymmällä.